Otapunk

Gundam X oli minulle ensimmäinen Gundam, ja tietyllä tavalla yhä ehdoton lemppari. Seed oli myös hyvä, vaikka sen "perinteinen" asetelma tuntui vähän tylsähköltä. Seed Destiny taas oli rahastuksen omainen teos.

X:n GX-9900 on edelleen lempimechani koskaan. Ajatus kuuaseman lähettämästä energialatauksesta tekee siitä mielenkiintoisen ja moniulotteisen. Se on todellinen ihmissusi, jonka todellinen voima tuli esiin vasta kuun loistaessa.

Gundam 00:n katsomisen aloitin luettuani juonesta. Erillinen sotilaallinen organisaatio alkaa taistelemaan lopettaakseen kolmen maailmanmahdin välisen taistelun. Syynä sodille on tietenkin energia, jota saadaan avaruuteen asti yltävistä torneista, joilla kerätään auringon säteitä.

Gundameiden voimanlähteinä toimivat mystiset GN-generaattorit, jotka ovat maailmanrauhan puolesta sotivan Celestial Beingin tärkein salaisuus. CB sotii näiden avulla kaikkia vastaan kaikkialla sekä pystäyttäen käynnissä olevia konflikteja, että tekemällä ennaltaehkäiseviä iskuja. Sillä on neljä voimakasta gundamia ja näiden järjestönsä asiaan 100% uskovat pilotit aseinaa ja 200 vuotta sitten kuolleen tiedemiehen jättämä tietokone jumal.. *komentajanaan.

Aikuisemmat teemat olisivat ehkä jees, mutta tämä ei ole niin hauskaa. Ei ole maailmanloppua, ei valtavia avaruus-lasereita, ei psykopaatteja valtio-johtajia, eikä oikeastaan mechakuskejakaan, jos skitsofreenikon vähemmän ihmisystävällistä puolta ei lasketa.

Gundamit ovat kaikki kyllä erilaisia aseistukseltaan ja muilta ominaisuuksiltaan. On miekkamies, tarkka-ampuha, tankki ja Seedistä lainattu lentokoneeksi muuttuva hävittäjä. Tankin muuntautumiskyky lisää hyvin vähän tähän asiaa, koska sitä nähdään oikeastaan liian vähän.

CB suorittaa tehtäväänsä maailman rauhoittamiseksi syyllistymättä fanaattisuuteen asiassaan, mutta silti ilman kompromisseja. CB muistuttaa aika paljon Full Metal Panickin Mithrilliä, mutta ei tosiaan ole yhtä hauskaa porukkaa. Juoppo kapteeni, angstaavat gundam meisterit, kakaramainen miehistö ja vanha ukko korjaajana eivät oikein iske miellyttävyydellään. Vakoilusta vastaava maailmanvihaa kokeva esiteinityttö maan päällä on vielä enemmän apatiaa herättävä hahmo. En oikeasti löytänyt sarjasta ketään josta pitäisin. Vastaavasti vaikka Baccanossa pidin lähes kaikista hahmoista.

Sarja on melko suoraviivaista sotimista ja angstaamista, joka huipentuu väistämättömään loppuun. Ajankohtaisista teemoista ja periaatteessa mielenkiintoisista ja koskettavista taustatarinoista huolimatta ei iske niin kuin voisi luulla. Ajatuksenaan pakottaa maailma rauhaan sodalla on absurdi, eikä sille mitään voi. Lopputuloksena maailma muuttuu, muttei välttämättä parempaan suuntaan. Siksi jatkoa onkin odotettavissa seuraavalla kaudella, jonka melko varmasti katson koska ei tämä näin voi jäädä. Suosittelen jättämään väliin jos ei ihan hirveää tarvetta ole katsoa.