Yo-juhlat ja muut riehumiset tekivät vähän taukoa tuijotukseen. Nyt on ollut hieman scifiä tiedossa kun aloittelin katsomaan Bokura Noa ja Toward Terraa, mutta niistä lisää kun saan katsottua ja jotain pohdintaa scifi-animen maailmojen asetelmista.

Jyu Oh Sei kertoo veljeksistä, jotka eräänä päivänä vain sattuvat löytämään tositositosi-tärkeät tiedemiesvanhempansa kuolleina ja joutuvat erikoisjoukkojen tainnuttamiksi. Herätessään Thor ja Rai ovat Chimeralla, Peto Kuninkaan (Jyu Oh’n) planeetalla. Opittuaan planeetan tavat ja normit toinen veljeksistä kuolee jättääkseen selviävälle (luonnonvalinnalla valokoiduista ihmisnäytteistä rakennetulle uuden superyli-ihmisrodun kantaisä päähenkilölle) Thorille lisää traumoja tämän kaivatessa tuikitavallista tusina "kaksois"-veljeään Raita.

Chimeran yhteiskunta toimii rinkien varassa, joihin planeetalle lähetettävät vaaralliset rikolliset ja muut ihmiset kerääntyvät ihonväriensä mukaan. Rinkien johkossa on kolme henkeä: Eka, Toka ja Kolmas. Eka nimittää Tokan ja kolmannen. Kuka tahansa voi haastaa Ekan tappeluun Ekuudesta. Jos joku Eka tappaa kaikkien muiden rinkien Ekat tulee hänestä Peto Kuningas ja hän pääsee Peto Kuningas varastoon. Simppeliä?

Naisia Chimeralla on vähänlaisesti, joten nämä saavat päättää kenen kanssa haluavat lapsia. Naiset ovat muuten erillään miehistä ja pitävät omia rinkejään. Parittelu tapahtuu tiettynä aikana, johon mennessä naiset nimittävät lapsilleen miehet. Vähän hassua kilpailua geenien selviämisestä ja suvun jatkamisesta siis.

Juuousei olisi ollut hauska hieman hitaampana tarinana. Planeetta hauskan tappavan luontonsa kanssa oli mielenkiintoinen seurattava, mutta kun oli niin kiire päästä avaruuteen juttelemaan diktaattori Odinin kanssa että ajassakin piti hypätä neljä vuotta, ei luppoaikaa 11:sta jaksossa saatu. Yksi kesä, yksi kasvien hieno kukkaan puhkeaminen ja yksi talvi. Paritteluakaan ei nähty eikä oikein selvinnyt mihin vuodenaikaan se sijoittui.

Kokonaisuutena melko pikainen ja nopeatempoinen scifi-seikkailu, joka ei kuitenkaan innostanut tarpeeksi että olisin halunnut lukea mangaa pidempien tarinoiden toivossa. Moraalitarinana Jyu Oh Sei oli melko mitäänsanomaton teos, mutta maailma oli sen verran mielenkiintoinen että sen mielellään loppuun katsoi.