Otapunk

Ilmestyskirja on nössöille ja paholainen on pelkkä surkea pikku runkku Yasunori Katon rinnalla. Tässä on tuhoa ja vihaa vaikka muille jakaa ja pentagrammeja enemmän kun Hellsingissä. Tokiota pistetään palasiksi urakalla kunnon kasari-tyyliin. Myös musa menee kauniiksi kitaran vingutteluksi okultismin ollessa kovimmillaan. Asiaa.

Jokainen OVAn jakso kertoo Katon uudesta tempusta ja jokaisessa on hieman eri ihmiset megalopolista pelastamassa. Keskeisinä kuitenkin pysyy virkamiesperhe, jonka insestityttäreen Kato tunkee sekä oman kirouksensa että Tokion kanssa viha/rakkaus-suhteessa elävän jumalan hengen itseään auttamaan monimutkaisissa laskutehtävissä kuun tipauttamiseksi maahan. Muunmuassa.

OVA tosiaan on toodeella kasarimainen ja henkilöitä ei hirveän hyvin esitellä, niitä vaan on ihan vitusti. Osa tosin kuolee tai tappaa itsensä, joka vähän yksinkertaistaa asioita. OVA kertoo tarinaa monen vuoden ajalta Japanin teollistumisen tienoilta päättyen siihen 30-luvun taitteeseen. On sotaa kiinassa ja muuta imperialistista kivaa.

4 x 45min tarkoittaa kolmea tunnillista viihdettä. Varoituksen sana: Junassa ei kannata katsoa tissit paljaana käytävää lopputaistelua konnarin kävellessä ohi. Varsinkaan lasten vaunussa. Ei tykännyt hyvää. Alastomuus on hyvällä maulla tehtyä ja hentsahtaviin nännin nöpötyksiin ja hiplailuihin mennään melko vähän, mutta silloinkin asiallisesti. Tulinen loppusuudelma pelasti taas kerran maailman. Kaunista.