Michiko to Hatchin eps 1-5
Minä vittu rakastan hyviä brassileffoja ja niitä viime vuonnakin sai kivan kasan, mm. Tropa de Elite ja City of Men. Niissä on oma tunnelmansa, joka kumpuaa maan monirotuisesta, korruptoituneesta ja epätasa-arvoisesta historiasta. Kun heitetään tuo fiilis animeen saadaan Michiko to Hatchin.
Hana on orpotyttö, joka on elänyt tähänastisen surkean elämänsä papin paskiaisen ja tämän kusipäisten kakaroiden ilkivallan ja kidutuksen alaisena. Onneksi äippä päättää karata vankilasta ja tulla morjenstamaan.
Ja sitten matkustelemaan ja faijaa ettimään. Kulkupelinä kuvan ihanuus, jollaista ikävä kyllä ei taida kovin montaa oikeasta maailmasta löytyä, mutta ei perkele tuosta kumpusi ideaa päähän kehittymään.
Sitten Hanasta tulee Hatchin ja Michikosta paljastuu aina vain lisää mielenkiintoista tavaraa. Kuten joku kakkajuttu. Hyi. Mutta tähän asti ollaan seurattu Michikon ja Hatchinin suhteen kehittymistä ja näiden vielä satunnaisilta tuntuvien tuttavuuksien elämän pikku kommelluksia tavalla joka saa matkustelussaan mieleen jopa Monsterin. Mafialeikistä kuitenkin on kyse, joten eiköhän tämä (melko paljon itseensä Black Lagoonin Revyltä lainannut (tietysti joku kohta itkee että Revy oli toisen hahmon kopio, KUOLKAA)) antisankaritar alkaa räiskimään järjestäytynyttä rikollisuutta nippuun ennemmin tai myöhemmin. Sitä odotellessakin MtH on täyttä rautaa.
