Voihan ötökän kollektiivinen transuniversaalinen sielu.

Jätän nyt Macross Frontierin kolmiodramaattisen ihmissuhteilun sikseen ja totean että taistelut ovat nopeita, nättejä ja stoori pyörii ihan siististi omissa uomissaan. Ötökät siis kiusaavat siirtokunta-alustamme Frontieria taas pitkästä aikaa. Naapurista kuuluu kummia ja sisaralus on jäänyt ötököiden uhriksi. Ainoa ase tuntuu taas kerran olevan esiteinin tytön laulu. Tyttö ei kuitenkaan ole mikä tahansa pikkulikka, vaan äitinsä masussa ötököistä infektion saanut spidergirl jolla on yhteys ötököiden kollektiiviseen transuniversaaliin sieluun.

Pahiksena on tytön äidin labrakaveri, jonka mielestä ois siistiä jos ihmisilläkin ois ihan vaan yks yhteinen sielu. Mi casa su casa, sä saat sotkee mun kämpän jos kattelet kaikkee saastetta mitä mun pääkopassa liikkuu. Tämä Labrakaveri on toiminut viimeaikoina myös erään parhaat vuotensa kulkeneen popstaran managerina ja enemmän kuin mielellään auttaa pikku spidergirliä nousemaan galaksin ykköspissikseksi.

Onkohan animesta tulossa ihan kunnolla sosialistista kun joka sarjassa tuntuu olevan kapitalismin vastainen teema? Taas kaverisuhteet kärsivät kun yhellä jätkällä on huipputekniikkaa tuottava firma rasitteena ja oikeasti Frontierin puollustuksesta vastaavan firman jättiläispomo tahtois korjata superdubernopeat matkustelut mahdollistavat ötökkäkiteet talteen.

Macross Frontier ei ole huono sarja, ei todellakaan. Viihdyttävyys on usein huipussaan, enkä edes minä kyyninen jaksa koko aikaa olla. Oli sitten keikka tai taistelu, on sarja yhtä ilotulitusta, joten kaikki ei-epileptikot sokerihumalaiset tykkää.

Nykyään tulee jo vaikka animea mitä mieleen kun aletaan puhua tulevaisuuden netistä. Tietenkin GitS ja Lain ovat automaatioita, mutta viime aikoina on tullut sekä kevyempää "post-nördäily" animea, kuten Dennou Coil, ja rankempaa vakavaa tietoyhteiskunta / jaetun tietoisuuden yhteiskunta ajatusta, kuten loistava Real Diver.

RD vertautuu tietysti heti ghost in the Shelliin, eikä tätä missään nimessä häpeile. Näkökenttään ilmestyy keskusteluikkunoita ja informaatiota ja tietoverkkoon "sukelletaan", tosin nyt hieman konkreettisemmalla tyylillä. Netti, siis Metal, ei enää olekaan puhelinpiuhoissa, vaan yhteyshiukkasissa mitä on kaikkialla, ja jotka yhdistävät maailman (ja eritoten meren) nettiin.

RD:n henkilökaarti koostuu tohtori Kushiman alaisuudessa pyörivästä Electronic Investigationista, joka työllistää päähenkilö Sotan ja tämän isän. Tohtori Kushiman hyvä vanha ystävä Haru herää viidenkymmenen vuoden koomasta kiitos verkkokelpoisten aivojen. 50 vuotta sitten Haru tutki Kushiman kanssa meren biorytmiä sukeltelemalla ja nyt invalidiksi jääneenä osoittautuukin mahtavaksi metallissa sukeltajaksi. Mereltä iskevän elektromagneettisen myrskyn tuhotessa voimalan ja asettaessa vanhainkodin muut vanhukset vaaraan Haru käynnistää varageneraattorit Sotan pikkusiskon Minamon auttaessa. Minamosta tuleekin Harun avustaja sarjan ajaksi ja perhedraamaa riittää.

Sarjan tapahtumat sijoittuvat Kushiman luomalle keinotekoiselle saarelle, joka käsittää ison saaren ja kaupunkimaisen merenalaisen tutkimuskeskuksen, joka toimii koko maailman metallin keskuksena. Saari on yksi iso investointikohde kaikille maailman rikkaille ja käytännössä monissa kohdin joudutaankin pelaaman sen säännöillä jolla raha on.

Suurin osa jaksoista on episodimaisia jonkun yksittäisen verkkoon liittyvän ongelman ratkomisia ihmissuhdedraaman seassa. Sota seurustelee missistä saaren eduskunnan puheenjohtajaksi siirtyneen naisen kanssa, mutta rakastuukin tämän (20 vuotta nuoremman version) mukaan rakennettuun Harua palvelevaan ja suojelevaan androidiin. Minamo rupeaa tuntemaan Harua kohtaan vähän liikoja. Sotan ja Minamon isä joutuu ottamaan syyt niskoilleen Metallin katkoksesta ja menettää asemansa EI:ssä, ja pääsee vähän työnarkomaniastaan.

Lopussa on puolipakollinen muutaman jakson maailmanpelastus finaali ja RD:n hauska luonnon ja teknologian yhteyttä käsittelevä juonikuvio saa huippunsa.

Minä tykkäsin RD:stä, tälläinen nörtti kun olen. Varmaankaan ei ole kaikkien juttua kuunnella puuduttavia keskusteluja milloin mistäkin teoreettisesta, mutta jos GitS nappaa niin varmaan kuka vaan on kuin kotonaan. Tai lomalla etelässä.

Fantasma kaappasi Hatchinin ja Michikoa ymmärrettävästi vituttaa niin perkeleesti. Orpokodin mummeli on baarissa juomassa kun Michiko tulee uhoamaan, mutta saa teräsakalta kuonoonsa. Michikon raivoaminen saa kuitenkin mummon omatunnon kolisemaan.

Flashback: Michiko ja Atsuko pöllimässä rahalipasta lähettääkseen rahaa orpokodista pois myydylle kaverilleen ja sitten Michiko itkien tappelemassa mummon kanssa pihalla.

Takaisin nykyhetkessä: Mummeli oli lähtenyt baarista kävelemään orpokodista karanneen pojan perään. Mummo vaan käskee palauttaa tämän viemät rahat ja käskee tulemaan takaisin. Ilmeisesti mummelilla on sittenkin isompi sielu kuin viime jaksosta olisi voinut luulla ^^

Michiko on taas Ivanin luona, tällä kertaa fantasman nykyistä osoitetta kysymässä. Ivan lohduttelee ettei Hatchinille mitään käy, ainakaan ennen kuin Michiko menee riehumaan, mutta kuitenkin neuvoo miten löytää fantasman nykyinen johtaja Vasili huomisen härkätaistelusta.

Vasili onkin jo härkiä ihmettelemässä, toista syömässä ja toista toisella ruokkimassa, Hana seuranaan.

Parsanpurijan avautuminen: Härkätaistelu on perseestä. Samoin elukan ruokkiminen lajitovereillaan. Kuitenkin samanlaista kärsimystä tapahtuu ruokalihantuotannossakin, joten tekopyhät lihansyöjät voitte pitää turpanne kiinni. Hullunlehmäntauti lähti liikkeelle, koska rehuun oli pakko laittaa edellispäivänä teurastetun Mansikin aivot, sen sijaan että ne jauhettaisiin liivatteeksi pikku zombi-Marjatan karkkeihin. Miettikää mitä syötte ja mitä syömänne elukat ovatkaan syöneet. Viljeltyä arvokalaakin ruokitaan merestä nostetulla roskakalalla ja yhtä parempaa kalakiloa kohti on kalastettu keskimäärin viisi kiloa paskakalaa. Tästä syystä merien kalakannat ovat kuolemassa ja eurooppalaisten rosvokalastus vie esimerkiksi somalialaiskalastajien saaliit näin toimeentulonsa menettäneet nälkäiset ihmiset merirosvoukseen ajaen. Vastuuta saatana!

</parsanpurijan avautuminen>

Vasili saa kesken "herkkuhetkensä" Satoshilta vihaisen puhelun. Huonosti meneiden härkätaistelujen vuoksi lahjukset ovat vähän myöhässä ja Satoshi ymmärrettävästi vihainen. Mutta Vasili on jo tehnyt luodinvarman suunnitelman seuraavaa matsia varten ja lupaa Michikon vielä kaupanpäällisenä diiliin.

 
Ivan salakuljettaa Michikon areenalle kattilassa Vasilin miesten raahatessa Hatchinia perunasäkissä. Ivan kuitenkin nppaa väärän kattilan ja Michiko joutuu treenaamaan luotipujottelua päätyen härkätaistelija Marcon pukuhuoneeseen. Michiko menee taisteluun Marcon sijasta ja joutuu taas väistelemään luoteja. Hatchin pääsee karkuun ja Michiko uoksee ottamaaan miekkamatsia Vasilin kanssa. Vasili päätyy vuorostan ottelemaan härän kanssa ja parivaljakko pääsee turvallisesti karkuun. Ivanin luota he lähtevät jakson lopuksi Satoshin perään.

Jakso 7 päättyi piraattien onnistuneeseen Tytanian avaruusaseman valtaukseen. Vaan mitä tästä uhkarohkeasta toimesta seuraakaan..

Kaikki duket ovat Zarlishin johdolla pahoittelemassa menetystä, Idriksen tietysti liioitellessa tapahtunutta entisestään kun ei ole itse vastuussa, kun Land Lord huomauttaa mitä oikeasti tästä seuraa. Merirosvot eivät ole enää monessa paikassa tavaraliikennettä kiusaamassa, vaan pienessä kasassa. Vaikka piraattialuksia olisi 3 tai 5 tuhatta eivät ne mitenkään pärjää täysikokoiselle Tytanialais-laivueelle.

Fan Hyulick on Mirandan kanssa piraattien tukikohdassa lastaamassa tarvikkeita Vanhaan Mieheen, Kun Doorman tulee taas tarjoamaan paikkaa Blaze Flag Armyn johdossa, mutta Hyulickia ei kiinnosta. Hän tajuaa mitä Tytanian Clan Lordkin tajusi, eikä aio osallistua jo hävittyyn taisteluun.
 
Elbingissä Lydialla on ihmettelemistä piraatteja paenneissa Tytanian sotilaissa. Lydiakin tajuaa miten pieni juttu piraatit ovat Tytanian rinnalla, ja vaikka haluaisikin kaikki mulkut pois kukkaistutuksia pilaamasta ymmärtää isänsä kantaa asiassa.

Vardhanan sotaministeri Marquis Estrades Tytaniaa koskevat juonet ovat kantautuneet jo Clan Lordin korviin ja tämä määrää Jouslainin ottamaan Marquisin pojan Bal’amin adjutantikseen, ja täten panttivangiksi.

Doorman on strategisessa tapaamisessa mukaan saamiensa kenraalien kanssa saadessaan kuulla Hyulickin lähdöstä. Kenraalit arvioivat avaruusaseman arvon liian korkealle ja luulevat ettei tytania missään nimessä halua tuhota sitä. Piraaattien ollessa aseman "suojassa" pystyy Zarlish keskittämään koko 12 000 aluksen tulivoiman pieneen kasaan ja taistelusta tulee pelkkää teurastusta.

Tässä vaiheessa Hyulick on jo tapaamassa mielenkiintoista Dr. Leetä ja juonimassa Tytanian tuhoa. Tämä keskustelu päättyy Leen vihaako Fan Tytaniaa, johon Fanilta ei saada vastaukseksi kuin huokaus.
Elbingissä kuningasta vituttaa. Tytanian mulkut ovat tyytyväisiä saamaansa apuun, mutta vaativat Elbingiä luovuttamaan energiakaivoksen liittolaisuuden osoituksena. Tämä ajaisi Elbingin täyteen konkurssiin, joten Lydia päättää uhrautua ja lähteä panttivangiksi Uraniborgiin. ssä vihaako Fan Tytaniaa, johon Fanilta ei saada vastaukseksi kuin huokaus.