Otapunk

 Monet anime-leffat tuntuvat usein jäävän kesken, ja saattaisivat toimia sarjoina paremmin. Joskus kuitenkin törmää sarjaan joka on niiiin hiiiidaaaaaa(haaaukootuss)ssss että tarina mahtuisi 90min leffaan. NTHT kärsii tälläisestä kohtalosta.

Jos kyse olisi leffasta olisi se kyllä hyvin lähellä Ghiblin tuotantoa. Yhdistelmä Nausicaa, punaista sikaa ja joku lentävä linna kaupan päälle. Maailmanlopun meiningit on meneillään, mutta jotenkin vielä toivottomammin kuin yleensä. Maailma tuntuu olevan sammumassa, kuihtumassa pois. Silti ihmiset hankkivat lapsia ja kasvattavat heitä elämään, joka ei tule ainakaan olemaan parempi kuin heidän omansa. Ja silti jotkut haaveilevat täydestä maailmanherruudesta ja onnistuvat elämään ylellisyyksissä.

NTHT kertoo toivosta ja sitkeydestä, joka tämän kuolevan maailman ihmisiä vaivaa. Päähenkilö Sho tipahaa meidän maailmastamme toiseen versioon ja onnistuu puhtaalla viattomuudellaan, periksiantamattomuudellaan ja absoluuttisuudellaan muuttamaan monen henkilön kuvaa maailmasta ja ihmisyydesta, erityisesti erään hieman vähemmän ihmisen.

Animaatio oli kaunista ja kalliin, vaikka hieman vanhentuneen näköistä. Ei moittimista. En nauttinut sarjan seuraamisesta pitkäveteisyyden vuoksi, mutta olen onnellinen että katsoin sen. Post-apokalyptiset animet ja leffat ovat aina sen arvoisia.