Otapunk

No niin toverit! Jotta pääsisitte oikeaan fiilikseen tätä kämäanimen modernia huipputeosta varten suositteleen klikkaamaan tätä ja jättämään sen soimaan viereiseen välilehteen. Ei huolta, lisää musiikkisuosituksia tulee muutaman tekstikappaleen päästä. 

Minulla on hyvin perverssi suhde kaiken neuvostoliittolaisen kanssa, oikeastaan lähinnä sen järkyttävän ristiriidan takia joka vallitsi sen karun todellisuuden ja propagandan välillä. Täysin totalitaarinen, ihmisistä välittämätön, karu, tehoton ja suoranaisia kansanmurhia oman valtionsa sisällä toteuttava diktatuuri on kaikessa ulospäin tulevassa viestinnässä aina todellinen paratiisi. Ihmiset laulavat iloiten ja nauttivat kommunismin tuottamasta loputtomasta hyvinvoinnista, johtajat ovat hyviä ja vastuullisia, eikä kukaan orjuuta toista. Tehtaat tuottavat loputtomasti uusia neuvostoliittolaisia innovaatioita, jotka saavat länsimaiset kapitalistiset hössötykset kalpenemaan rinnallaan.

First Squad on juuri tätä, neukkupropagandaa 20 vuotta myöhässä. Nyky-Venäläinen neuvostohistorian kiillottaminen ei kyllä ole itsessään mitään uutta, muistan hyvin lukiossa kun yksi kaveri meni keskustelemaan venäläisen vaihtarin kanssa Talvisodasta ja venäläisille, vaikka helvetin hyviä tyyppejä olivatkin, oli opetettu ihan vähän eri historia. Venäjällä tämän hetken kuuluisin suomalainenhan on dosentti Johan Bäckman ja me muut suomalaiset olemme edelleen sikäläisessä mediassa fasisteja ja natseja, toisin kuin vaikka venäläiset kansallismieliset Hitukkaa fanittavat mamuja tappavat nahkatukat.

Tämä kaikki mielessäin aloin katsomaan First Squad: The Moment of Truth -elokuvaa. Varsin asiallisen dramaattisen tunnarin jälkeen seuraa pätkä animoitua sotapropagandaa jossa selitetään kuinka natsit hyökkäsivät Neukkulaan, sitten päähenkilömme näkee painajaisen The Moment of Truthista (!!). Nadia-niminen tyttö kiertää viihdyttämässä rintaman joukkoja meedionkyvyillään, kun natsit hyökkäävät. Seuraavaksi voitte klikata tämän kappaleen soimaan!

Seuraa nimittäin near death experience ja flashbakkia Nadian idyllisestä nuoruudesta, rakkaudesta, vanhemmista, visiitistä Moskovaan ja loputtomista vehnäpelloista. Välissä Gandalf the Grey pelastaa muistinsa menettäneen Nadian, sitten höpäjää Baron von Wolffista aka "the Angel of Death", kung fu taistelee pornahtavasti huokailevien blondien natsikaksosten kanssa hyvin Narutomaisesti ja lähettää Nadian Moskovaan.

Viittaukset tuleviin tapahtumiin ovat melkoisen häiritseviä pitkin leffaa. Baron von Wolffia (ihan kuin saksalaiset hahmot puhumassa venäjää ja lausumassa venäläisittäin ei kuulostaisi tarpeeksi typerältä) kutsutaan samalla lempinimellä kuin Josef Mengeleä, "helvettiin" lähdetään vehkeellä nimeltä Sputnik 01 ja sinne tullaan maailmanpyörästä joka muistuttaa Pripryatin vastaavaa. Moskovassa Nadia tosiaan lähetetään helvettiin moikkaamassa kuollutta ryhmäänsä teinisotasankareita, joita tarvitsee tulevan the Moment of Truthin taistelussa zombi-armeijaa vastaan. 

Tämä olisi tietty tunnin leffalle ihan ymmärrettävää jos ei olisi muuta löysää tavaraa pitkin poikin leffaa, mutta muuta squadia ei esitellä mitenkään. Yksi on päähenkilön love interest, muista ei tiedetä kuin nimi. Persoonat ovet perus animekamaa, iso kovajätkä, laiha viisas jätkä, pieni hassu jätkä ja tsundere-akka. Okulttiin erikoistun yksikön muilla jäsenillä kuin Nadialla ei vaikuttaisi olevan myöskään mitään yliluonnollisia kykyjä. 

Natseihin taas ei päästä tutustumaan yhtään. Blondit kaksoset riehuvat vähän ja kaapuihin pukeutuneet tyypit manailevat Wolffia helvetistä, mutta kenestäkään ei kerrota mitään erikoista.. Ei kai tarvekaan, nehän ovat vain suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan asettuvia ultimaattisen pahoja fasisteja! 

Seuraava biisi soimaan! Elokuvan suurin ongelma on ehdottomasti että se on 95% pohjustusta. Kirjaimellisesti. Koko leffa on alusta loppuun valmistautumista siihen että iso paha ristiretkeläinen hyökkää helvetistä ateistisen Isänmaan kimppuun. Tai no, Gandalfilla oli kyllä ikoni mökissään, luulin ettei Neuvostoliitossa ollut tuota ongelmaa.

Hypetetty loppukohtaus sitten kestääkin reilut kolme minuuttia, eikä ole mikään eeppinen armeijoiden taisto vaan viisi tyyppiä teurastamassa mädäntyneitä zombeja kk:lla, smg:llä, snipukalla, liekinheittimellä ja katanalla. Asevalinnat kai sitten = personallisuudet. Oikeasti, mitä helvettiä katana josta vielä roikkuu pikkunen nallekarhu tekee neukkusotilaan käsissä? Myös mauseri näytti tulinopeuden perusteella olevan täysautomaattiseksi modattu.

Loppujen lopuksi First Squad oli kehno alusta loppuun, ja loppu oli melkoinen pettymys. Sisältöä tarinassa ei ollut tarpeeksi ja alusta loppuun on selvää että koko leffa on tarkoitettu vain ja ainoastaan venäläisele yleisölle.

Vaan mihin kaikki päättyy? No cliffhangeriin tietty! Pahis pakenee takaisin helvetiin! Ei sitä tiiä vaikka tämän jatko-osalle olisikin kaikesta kämäisyydestä huolimatta tilausta kohdemaan markkinoilla. Sitten vika biisi soimaan!

Toinen maailmansota on kieltämättä vähän koluttu aihepiiri, mutta tosiaan lähes aina länkkärien näkökulmasta. Täysin viattomat putipuhtaat englantia puhuvat jenkit, kanukit ja britit pelastivat maailman pahalta natsivallalta lähes kaikessa viihteessä pitkälti yksin. Ymmärrettävää että eniten ihmisiä toisessa maailmansodassa menettänyttä Neuvostoliittoa ja nyttemmin Venäjää kyrpii että heidät niin usein unohdetaan, vaan eikö Stalin kuitenkin ollut ainakin yhtä paha kuin Hitler? Tietty länsimediassa ei koskaan voida välittää yhtä paljon ukrainalaisista kuin Jumalan Pyhästä Kansasta, mutta pelkästään Holodomorissa kuoli samanverran populaa kuin Holokaustissa.

Onko kummankaan puolen ylistäminen Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton taistelussa kuitenkin vähän tekopyhää?