Otapunk

110-jaksoisen pääsarjan päätyttyä 1997 alkoi  melkein välittömästi sen päähenkilöitten aiempia vaiheita valottaneiden kahden esiosan tuottaminen, ensin 24 jaksoa Reinhardin ja Kircheisin vaiheita ja sitten 28 jaksoa joista osassa seurataan myös allianssin Yang Wen-litä, joka ehkä hieman pääsarjaa enemmän jää kultaisen kakaran varjoon näissä sarjoissa. 

Golden Wingsin arvostelun kommenteissa Myy kertoi luulleensa sen tehdyn pääsarjan jälkeen ja siksi eroavan visuaalisesti niin pahasti muusta saagasta, mutta siinä missä Golden Wings tehtiin pääsarjan kanssa samaan aikaan pitkälti eri tiimin toimesta, nämä esiosat tehtiin pääsarjan jälkeen pitkälti samalla porukalla ja Ishiguro Noborun ohjauksessa. Tietenkin vuosien vieriessä ulkoasu muuttuu modernimpaan suuntaan ja jälkimmäisen tehdyn Spiral Labyrinthin jaksot näyttävät teknisesti enemmän saman ohjaajan ja käsikirjoittajan LoGH-fanien rahastusyritys Tytanialta kuin vanhemmalta sarjalta, mutta asut, tekniikka ja hahmot pysyvät samanlaisina.

Ensimmäinen näistä esiosista alkaa neljän jakson tarinalla Valley of White Silver. Reinhard ja Kircheis ovat juuri valmistuneet sotilasakatemiasta ja sijoitettu Iserlohnista Allianssin suuntaan olevalle kylmälle rintamaplaneetalle. Myös Golden Wingsissä antagonistina ollut markiisi Benemünde on vihainen Annerosen saamasta huomiosta ja siitä että Reinhard ylennettiin suoraan Vänrikiksi eikä upseerikokelaaksi (?) kuten olisi tavallista. Katkeruuksissaan markiisi käskee aloittaa juonen Reinhardin tappamiseksi kostaakseen keisarin huomion vieneelle Anneroselle.

Kapche-Lankalla Reinhard ja Kircheis aloittavat aktiiviuransa rintamalla pieksemällä naisen raiskaamista yrittäneen joukon. Tappeluun osallistumisesta tietenkin on rangaistus: Käsky lähteä kaksin panssarivaunulla vihollistukikohtaa etsimään. Benemünden käsky oli välittynyt Reinhardin komentajalle, joka päätti tarttua tilaisuuteen päästä pois etäiseltä ja synkältä komennukselta.

Tässä kohtaa Valley of White Silver muuttuu jossain määrin korkkarihenkiseksi sotimiseksi. Planeetalla ei voida käyttää ilma-aluksia jatkuvan lumipyryn vuoksi joten sotiminen jää maavoimille, eli käytännössä tankeille. PsPr:n miehen sydäntä tämä tietenkin lämmittää ja hyvä ettei ajoonlähtötarkistusta tehtäessä kyynel karannut vierimään pitkin poskea. Vaunuista ja niitten tekniikasta kerrotaan paljon yksityiskohtia ja ne tuntuvat kunnon sotakoneilta.

Kircheis ja Reinhard lähtevät liikkeelle, mutta eivät pääse turhan kauas. Vaunun voimanlähdettä on tietenkin sabotoitu ja kaksikko joutuu naamioimaan sen lumeen ja miettimään keinoja selviytyä. Hetket vaunussa tapahtunutta pohtien ja sissimuonia syöden vain lisäävät korkkari-tunnelmaa. Yön aikana kuitenkin Kircheisin asettamat sensorit huomaavat Allianssin joukkoja vaunun läheisyydessä ja seuraa Reinhardin ja Kircheisin elämän ensimmäinen taistelu.

Kircheis ampuu kolmesta kanjonissa kulkevasta vaunusta jälkimmäistä panssarintorjuntaohjuksella, jonka jälkeen kahden muun vaunun miehistöt jalkautuvat uusien ohjusten pelossa ja jakautuvat kahdessa ryhmässä etsimään väijyttäjiään lumipyrystä. Reinhard käyttää lumipyryä hyväkseen ja etenee lähitaisteluun ensimmäisen ryhmän kanssa Kircheisin antaessa korkeammasta asemasta tulitukea. Tämän jälkeen he valmistautuvat väijyttämään ruumiit löytäneen toisen ryhmän vaunun palontorjuntajärjestelmän sammuttimella (tai ainakin oletan ettei noin järeitä vehkeitä normaalisti käytetä käsisammuttimina).

Tällä välin komentaja alkaa hermoilemaan ja käskee juonessa mukana olevan luutnantin käymään varmistamassa kaksikon kuoleman. Reinhard ja Kircheis eivät saa käytettyä Allianssin vaunuja aivoaaltojen tunnistuksen vuoksi, mutta saavat kopioitua arvokkaita tiedustelutietoja ja kytkettyä kytkettyä vaunun voimanlähteen omaansa. Arvellen joutuneensa juonen uhreiksi he asettuvat avoimelle paikalle odottamaan että joku tulisi tarkastamaan tilanteen. Reinhard valehtee saapuvalle luutnantille Kircheisin kuolleen lähtiessään hakemaan apua.

Luutnantti menee tekemään vanhimman pahiksen virheen koskaan ja paljastaa koko juonen Reinhardille, koska luulee tämän kuolevan joka tapauksessa. Kircheis ampuu tämän vaunua saatuaan kuulla tarpeeksi ja Reinhard antaa kuolevalle vielä armonlaukauksen tämän pyydellessä armoa, ihan vain koska meni loukkaamaan Annerosea. 

Parissa kohtaa näissä neljässä jaksossa kuvataan vain Kircheisia haaveilemassa Annerosesta. Jotenkin tämä oli aina pääsarjassakin selvää, mutta sitä ei sanottu niin selvästi. Kun tietää näiden kahden tulevaisuuden tämän alleviivaaminen on hieman katkeransuloista, mutta toisaalta antaa Kircheisille paremman motiivin kuin vain olla tukemassa Reinhardia, koska ainakin itseäni ensimmäisellä katsomiskerralla häiritsi ontohko pelkän uskollisen ystävän rooli. Kircheis auttaa Reinhardia saadakseen tämän siskolta, onhan tämä miehekkäin anime koskaan!

Reinhardin ja Kircheisin palatessa tukikohtaan heille selviää kohtaamansa partion olleen tiedustelemassa ison yllätyshyökkäysen edellä. Jotenkin Kircheisin onnistuu löytää vaunujen ohjelmoinnista exploitti jolla tehdä kaikista allianssin vaunuista toimintakyvyttömiä, vaikkei hänellä tiedetä olevan mitään alan koulutusta ja sarjan tapahtumien perusteella kaluston joutuminen vihollisen käsiin on aivan tavallista ja näin kaikki selvät heikkoudet oltaisiin löydetty ja paikattu molemmin puolin sotaa. Ehkä pitää vain hyväksyä kaikkien muiden olevan laiskoja idiootteja. 

Taistelun tauottua Reinhard esittää komentajalle yllätyshyökkäystä tiedustelutiedoista paljastuneeseen vihollisen uuteen tukikohtaan vielä kun löydetty ohjelmistoheikkous auttaisi vihollisen vaunuja vastaan ja komentaja suostuu luullen luutnantin kuolleen vihollisen käsissä ja toivoen uuden tilaisuuden Reinhardin tappamiseen syntyvän kaaoksen keskellä. Pitää huomauttaa että tässä taistelukohtauksessa soi yksi koko LoGH:n parhaista taustamusiikeista. Suorastaan veikeät iloiset kohdat puolustuskyvyttömän vihollisen kaatuessa panssarivaunujen tulitukseen ovat puhdasta hurmosta.

Reinhard ja Kircheis saavat viritettyä komentajalleen ansan, mutta uhatessaan syyttää häntä maanpetoksesta jos ei todista Benemündea vastaan komentaja päättää tehdä itsemurhan pelastaakseen ainakin perheensä teloitukselta. Seuraavana komentoketjussa oleva Martel ei halua pilata entisen komentajansa mainetta ja lupaa antaa Reinhardin ja Kircheisin toimista ylistävät arviot mikäli nämä antavat kuolleen komentajan pitää kunniansa.

Tarina päättyy Reinhardiin ja Kircheisiin tuijottamassa Kapche-Lankaa lähinnä olevaa toista planeettaa, ensimmäisestä elokuvasta tuttua Legmiza nimistä kaasujättiläistä, sekä Benemündeen kiroamassa juonensa epäonnistumista. Menee vielä vuosia ennekuin tuolle katkeralle naiselle juotetaan myrkkyä ja ai että se tulee näiden esiosien jälkeen olemaan tyydyttävämpi kohta kuin näitä ilman.

Vaan kuinka arvottaisin Valley of White Silverin? Itsestäni tämä on monella tapaa mahtava arkki; toiminta on loistavaa, Kircheis ja Reinhard kokevat ensimmäisen taistelunsa varsin maanläheisissä oloissa ja niin hovin kuin armeijankin korruptio tulee hyvin selväksi. Lisäksi Benemünde on tyydyttävä pahis näin miesrikkaalle sarjalle, keisarin suosiosta tippunut katkera nainen jolla on aivan liikaa vaikutusvaltaa persoonaansa nähden. Valtaosa naisista pitkin saagaa kuitenkin on selkeästi hyvien puolella, ja Benemünde on hyvä esimerkki pahoista aatelisista ylipäätään, heitä kuitenkin aina Imperiumissa pitäisi ensisijaisesti vihata.

Ainoiksi miinuksiksi jää klassisimman pahismokan tekevä luutnantti ja Kircheisilta yhtäkkiä löytyneet ohjelmistogurun kyvyt. Ne eivät lopulta haittaa niin paljoa kuin luulisi, vaikka onkin ärsyttävää vain hyväksyä jotain niin epäloogista. Maasota muutenkin on LoGH:issa tyydyttävää ja harvinaista herkkua, joten pätkä on ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Seuraavaksi vuorossa Morning’s Dream, Night’s Song. Ensimmäisellä kerralla en tainnut sitä niin arvostaa, mutta saa nähdä mitä mieltä olen siitä nyt.