Otapunk

Muistelinkin etten niin välittänyt tästä tarinasta ja tavallaan olin oikeassa. Etsivätarina on ihan totaalinen Reinhard goes Sherlock Holmes -spektaakkeli, mutta välissä opitaan kaikkea mielenkiintoista. Hassua kuinka parhaiten tästä mieleen jäänyt kohta oli kun Reinhard ja Kircheis lukivat kirjasta kuinka vasta pitkien aikojen päästä tavattava Kesler kohteli keisarikuntaa haukkunutta naista oikeudenmukaisesti. Mitään tekemistä sillä ei ole tämän tarinan kanssa eikä Kesleriä tässä tavata, mutta se vain kerrottiin kun parivaljakolla ei ollut muuta tekemistä.

Tarina alkaa kun Reinhard ja Kircheis palaavat vanhaan kouluunsa Reinhardin ylennyttyä kapteeniksi vain kaksi vuotta koulusta valmistumisen jälkeen. Heidät otetaan sankareina vastaan koulunsa historian ansioituneimpina oppilaina ja jäävät seuraamaan ilmeisesti Eugeniikan peruskurssia joka saa Reinhardin muistamaan millaista sontaa aikoinaan joutuikaan sietämään. Parivaljakko kuitenkin määrätään palvelemaan sotilaspoliisiin, jossa laiskotellessaan Reinhard lukeekin Kesleristä.

Pian kuitenkin alkaa tapahtua, kun koulun oppilas löydetään murhattuna. Haluten pitää tutkinnan piilossa rehtori pyytää sopivasti oikeaan yksikköön sijoitettuja Reinhardia ja Kircheisia suorittamaan tutkinnan. Koska eivät halua tunnustaa tappiota tai kyvyttömyyttään millään osa-alueella he suostuvat. 

Haastateltu rehtori haluaa syyttää allianssia, joka saa Reinhardin vitsailemaan että allianssin vakoojat varmaan ennemmin hyökkäisivät puolustusministeriöön. Vanha opettaja taas kirousta tai saatananpalvojia. Joka tapauksessa parivaljakko ei saa mitään hyödyllistä kenestäkään irti tapaukseen liittyen, ainoastaan että murhatun luokan priimus on punavihersokea.

Välillä Reinhard ja Kircheis kommentoivat yhteiskuntansa pysähtyneisyyttä ja pakolla perinteissä kuten "geneettisesti heikkojen" syrjinnässä pysymistä, vaikka ne vahingoittaisivatkin sotaponnisteluja. Vähän harmittaa ettie Obersteinia otettu tässä tarinassa edes välillisesti mukaan, kun hän kuitenkin on pääsarjassa se hahmo joka on tämän ongelman kanssa kamppaillut.

Uhrin hautajaisissa Reinhard harmittelee kuinka kuolleen pojan isä vastustelematta suostui Reinhardin pyytöön olla kertomatta poikansa kuolintavasta eteenpäin, jota hän itse piti törkeänä. Reinhardista itsestään tuntuu äärettömän pahalta pyytää karmean menetyksen kärsineeltä isältä moista, mutta isä on yksiselitteisesti on valmis suojelemaan koulun ja Imperiumin kunniaa. Reinhardista moinen vain antaa keisarilla lisää vapauksia kohdella kansaansa huonosti. 

Samana iltana parivaljakko kuitenkin kuulee Reinhardin ja Annerosen isän kuolleen maksakirroosiin. Reinhard menee hautajaisiin siskonsa vuoksi, vaikka yhä vihaakin isäänsä Annerosen myymisestä. Kircheis jää pohtimaan olisiko isä katunut päätöstään, mutta on iloinen kun pääsee taas tapaamaan Annerosea, jonka keisarin palvelijat vievät hyvin nopeasti valmistautumaan illan oopperaa ja keisaria varten, ihan vain muistutuksena että Annerose on yhä vanki.

Reinhardin ja Kircheisin päästessä takaisin koululle on tapahtunut uusi murha. Tällä kertaa uhri oli saman luokan toiseksi paras oppilas ja rikospaikka aivan veressä, vaikka syyllinen olikin yrittänyt pyyhkiä koko lattian. Kircheis tekee tästä päätelmän että värisokea luokan priimus olisi syyllinen.

Reinhard kuitenkin haluaa palata ensimmäiselle rikospaikalle, missä Kircheis pelastaa hänet putoavalta jauhosäkiltä. Automaattisten pölyimurien imiessä kaiken jauhon Reinhard tajuaa kuinka uhri tapettiin, mutta ei miksi onnettomuudelta näyttänyt kuolema jätettiin näyttämään murhalta.

Lopputulemana seuraa Hercule Poirotista tuttu epäiltyjen kerääminen samaan huoneeseen ja ansan virittäminen. Ensin Reinhard syyttää luokan priimusta, mutta rehtorin ollessa turhan tyytyväinen siihen Reinhard väittää rikosvälineen löytyneen luokan kolmanneksi parhaan oppilaan tavaroista. Rehtori tietenkin menettää hermonsa ja paljastaa tietävänsä veitsen olleen priimuksen tavaroissa. Syykin oli Reinhardille selvä, luokan #3 on rehtorin pojanpoika, jonka tieltä hän halusi saada paremmat oppilaat raivattua.

Tarina päättyy Reinhardiin läksyttämässä värisokeaksi paljastunutta priimusta haukkuvia. Se tuskin paljon jollekin etäiselle planeetalle karkotettavaa petturia lohdutti, mutta antoi taas uuden mahdollisuuden Reinhardille ja Kircheiselle keskustella Imperiumin ongelmista ja kuinka sitä täytyisi muuttaa.

Vaan mitäs mieltä tällä kertaa tästä olin? No tarina oli ehkä parempi kuin muistin ja toimii mysteerinä oikein hyvin jos tykkää Agatha Christien tyylisistä sellaisista. Kuitenkin pakko lukea se miinukseksi ettei mitään toimintaa ole kuin se yksi jauhosäkin alta pelastaminen ja tyhjä tila on pääosin täytetty melko mitäänsanomattomalla dialogilla, josta ei irtoa oikein lisäymmärrystä hahmojen mielenmaisemaan. Ainoa arvokas informaatio on se tarina Kesleristä ja imperiumin rotuhygienia-luennot, joista kyllä saadaan myöhemmin kuulla lisää.

Ei tätä nyt skipatakaan kannata jos sarjan haluaa katsoa, mutta vähän ylimääräiseltä se tuntuu mahtavan edellisen tarinan jälkeen.

Seuraavaksi sitten Disgrace, jossa saadaan kerrankin katsoa Kircheisia seikkailemassa omin nokkinensa. Muistikuvat siitä ovat paljon paremmat kuin tästä, mutta se täytyy jättää ensi viikolle kun on muita harrastuksia tiedossa.