October 14, 2009

Bakemonogatari

Filed under: Seinen, Sarja, Arvostelu

 

Aloitetaanpa nyt parhaimmistosta. Araragi on ex-vampyyri lukiolaispoika, joka auttaa erinäköisten kirousten riivaamia tyttöjä. Nämä tytöt puolestaan nöyryyttävät Araragia eri tavoin. Kaikenlaista haaremidraamaa on siis luvassa.

Ensimmäinen autettava on Senjougahara (yllä), josta kehkeytyy Araragin melko sadistinen tyttöystävä. Senjougaharaa vaivaa rapu, joka vei tytöltä painon pois harteilta. Kaiken painon siis. Ja ilmeisesti myös vampyrismi, joka antaa sopivan taistelukyvyn apinantassun riivaamaa lesborakastajatartaan vastaan. Taistelukohtaukset ovat kaikki siististi toteutettuja ja nautinnollisia. Kaikki tytöt näkyvät hyvin Jinxin seksuaalista suuntautumista kuvaavassa kaaviossa:

 9/10

September 10, 2009

Mitä sitä onkaan tullu katsottua.

Filed under: Sarja, Jutustelu

Tehdäänpä pieni lista mitä meikäläisen ruudulla on pyörinyt.

 

Guin Saga on loistavaa shittiä tälläiselle politiikka ja historia friikille. Guin Saga on vähän kuin seikkailullisempi LoGH ja onnistuu loistavasti siinä missä vitun Valkyria ja Tytania epäonnistuivat surkeasti. Toivottavasti vaan tulee lisää kausia koska stooria pitäisi olla kerrottavana aikalailla.

 

Full Metal Alchemist Brotherhood ihme ja kumma kaikesta epäuskostani huolimatta tuntuu hakkaavan alkuperäisen monellakin tavalla. Tarina rullaa paremmin ja heikkoja jaksoja on ollut oikeastaan vain pari. Toimintakin on paljon parempaa. Kiinnostaa vielä miten tarina tällä kertaa pistetään päätökseen.

Bakemonogatari taas on jotain niin mahtavaa ja koukuttavaa. Tekisi melkein mieli sanoa aikuisempi Haruhi, scifi on vain vaihtunut fantasiaan ja okulttiin. Tämä sarja on ihanan perverssi aivan koko ajan ja oikeastaan kaikki päähenkilön ympärillä pyörivät naishahmot pyrkivät ylläpitämään Araragin erektiota ja punastelua yllä. Väkivalta on kaunista ja sarjan ulkoasu äärimmäisen tyyliteltyä.

 

Äärimmäisen tyylitellyistä sarjoista puheenollen, Sayanora Zetsubou Sensei alkaa olla jo lempiviihdettäni katsottuani aiemmat kaudet. Loistavaa satiiria omalla tavallaan. Tästä lisää kun tämä kausi päättyy.

August 16, 2009

Detroit Metal City

Filed under: Seinen, Leffa, Sarja, Arvostelu

DMC. Kolmikko psykopaatteja, massamurhaajia, raiskaajia ja demoneita. Fanien mielestä. Oikeasti läski perverssi ilman sosiaalisia kykyjä, menestyksen kipeä huomiohuora ja totaalisen nössö keulahahmo, joka ei edes haluaisi soittaa metallia. Mutta jatkuva roolin vetäminen lavalla ja suosion kasvaessa moninaisissa fanitapahtumissa laittaa stressaantuneen Sou-kunin päässä persoonat sekaisin kuin Perfect Bluessa ikään, joka yhdessä DMC-fanien vähä-älyisyyden kanssa vastaa komediallisesta sisällöstä.

 

Detroit Metal City on yksi hauskimmista alakulttuuripiirejä kuvaavista sarjakuvista mitä olen lukenut, eikä se pelleile. Kaikille naurettavuuksille annetaan turpaan ja vedetään anaaliin niin metalli kuin nössöpop-puolella. DMC-ilmiöstä on syntynyt myös pari levyllistä oikein "loistavaa" musaa mangasta kotoisin olevan Death Recordsin kautta.

 

Anime oli hauskinta paskaa pitkään aikaan. Leffa taas lähinnä hävetti, koska nössöstä päähenkilöstä piti tehdä aivan hinttari ja kaikki parhaat palat animesta ja mangasta vetää pois. Lopun taistelu Gene Simmonsia vastaan oli vähän vetelä esitys, mutta kieltämättä hauskaa nähdä Gene leffassa, joka aika pitkälti perustuu Kissiin, Kiss-Armyyn ja niille vittuiluun.

Animen huumorin jälkeen loistavinta antia olivat DMC:n biisit, joista Satsugai oli varmastikin elokuvan paras veto.

 

Animelle 8/10

Leffalle 6/10

August 15, 2009

Adolescents & Kohu-63

Filed under: Sarja

Huhhuh, aika rumbaa oli. Kohujen paras näkemäni setti ja amerikan pojat ekaa kertaa livenä ja oli jopa kovempi kun levyltä kuullusta olisi uskonut.

 

July 22, 2009

07-Ghost välikatsaus.

Filed under: Sarja, Jutustelu

it's really gay when mikage was still around..

 Ei tämän sarjan poikarakkaus nyt niin yllätyksenä tullut, mutta sen jatkuvuus ja ärsyttävyys sarjassa vielä "Teito’s lovaboy #1" Mikagen kuoltua alkaa ottamaan aivoon. Paitsi että nyt meillä on lovaboy #2 Hakuren ja pedosetä Frau, joutuu Mikagea sietämään joka jaksossa kuin Kircheissiä Legend of the Galactic Heroesissa, paitsi että Kircheis ei ollut mikään rasittava hinttari.

.. and even gayer after that sonuvabitch died off 

Mikage onkin ykkösärsykkini 07 ghostissa. Frau on mielenkiintoinen ja Hakurenillakin on omia kuvioitaan tarpeeksi, mutta Mikagella ei ole mitään muuta virkaa kun halailla eroottisesti Teiton kanssa. Kaikki sekä kirkossa että Barsburgissa ovat enemmän tai vähemmän poikiin päin, mutta Mikage on niin rasittava ja turha henkilö, että kaikki tämän paskan ärsyttävyys henkilöityy hänessä. Vaan silti jatkan katsomista, enkelit, kuoleman jumalat ja kaikki muut mytologiset hahmot reinkarnaatioineen kun ovat meikäläisestä mielenkiintoisia näinkin löyhässä maailmassa. Ja Ayanami on univormussaan ja eleissään vähän kuin Aysunori Kato Doomed Megalopoliksesta.

July 19, 2009

K-on

Filed under: Shounen, Sarja, Arvostelu

Does watching this make me girly?

So very moe. Ainakin suomalaisissa animublogeissa K-on tuntui saavan vain huonoa palautetta. Turhan kevyttähän tämä oli, mutta meikäläinen tykkäsi kerrankin katsoa jotain angstivapaata puhdasta söpöilyhuumoria, varsinkin kun hahmokaarti henkilökemioineen todellakin toimi. Kuin Azumangaa kitaroilla, mikäs sen parempaa.

Alunperinhän päätin katsoa K-onia puhtaasti koska bändianimea on niin harvassa ja Beck toimi minuun kuin häkä. Tietenkin raskaaseen seinen-kasvutarinaan verrattuna K-on on tietysti löysä ja tylsä. Pakko myöntää etten ole kyllä nähnyt Nana-animea, ainoastaan live-action leffan, mutta se voisi olla lähempänä K-onia. Tai sitten Haruhin bändi esiintyminen, joka oikeasti saattaa olla ainoa syy K-onille olla olemassa.

Ja siihen henkilökemiaan. Ujo, söpö, "kova" Mio on aina ollut ylienergisen, johtajahenkisen Ritsun paras kaveri. Nämä aloittavat bändiklubin, johon sitten liittyy arka, hiljainen, mutta suosittu Mugi ja pää pilvissä elämän tilanteesta toiseen toikkaroiva Yui, joka olisi rasittava ilman täydellisen vastuuntuntoista pikkusiskoaan Uita. Nämä neljä pitävät klubia pystyssä vuoden käyttäen 90% ajastaan teen juomiseen yhdessä rankasta rokkistarasta kiltiksi musiikinopettajaksi muuttuneen Sawakon kanssa.

Sitten seuraan liittyy vielä söpömpi versio Miosta, eli vuoden nuorempi Azusa, joka ammattimuusikkoperheen kakarana on mahtava soittamaan, eikä yhtään tyytyväinen klubin harjoittelumotivaatioon. Vaan väliäkö sillä, pienestä draamasta ei ole sarjan tyhjäpäiselle söpöydelle mitään vastusta. Aivot nollille ja tyhmille vitseille nauramaan mars.

7/10

Eden of the East

Filed under: Seinen, Sarja, Arvostelu

Ja anteeksi blogaustauosta. Intti loppui kaksi viikkoa sitten ja suhailin ylös-alas suomea hakien tyttöystävän tänne tampereelle ja nyt arki on ollut mitä on. Eikä oltu animeconissa, vaikka toinen puolisko olisi sinne halunnutkin. Plaa, plaa, plaa ja asiaan.

Eden of the East alkoi erittäin pirteällä ja tuoreella fiiliksellä, mutta tyssäsi vähän junnaamaan paikalleen ja paljon mielenkiintoista asiaa jäi leffoihin selvitettäväksi. Turhan harvat selecaot esitellään sarjassa hyvin, vaikka nimenomaan eri tavat toteuttaa yhteiskunnallisia intohimojaan valtavilla rahamäärillä olivat sitä jota sarjan alkumetreillä aloin odottamaan.

Loppu oli kieltämättä mielenkiintoinen rysähdys ja jätti paljon asiaa leffoihin odottamaan. Akiran tuhlattua rahansa tullakseen prinssiksi saadaan ekassa leffassa ainakin tutustua Sponsoriin. Kenties Mr. Outsideen seuraavassa. Vaikka Eden hieman pettikin odotukset oli se ehdottomasti miellyttävimpiä katselukokemuksia vähään aikaan.

 

7/10

April 16, 2009

Mitä sitä katsois..

Filed under: Sarja

Jaahas, uudet sarjat näyttää oikeastaan hyvältä.

Requiem of Phantom

Alamaailmaa pistetään kunnolla nippuun kun yksi rikollisjärjestö kouluttaa muistoistaan riistetyistä teineistä salamurhaajia. Synkkä meininki, mutta ainakin vielä ihan hyvällä tavalla. Muistuttaa vähän Gunslinger Girliä.

 

 

07-Ghost

Amnesiatapaus nro. 2. Jonkinlaisessa eliitin kadettikoulussa ollut poika muistaakin jotain hämärästä syntyperästään tavatessaan isänsä murhaajan ja hyökkää tämän kimppuun. Vankilaanhan tuosta joutuu, mutta äkkiäkös sieltä karataan. Poika herää seuraavana päivänä oudosta seitsemän aaveen suojelemasta kirkosta, joka on täynnä outoa porukkaa. Ihan hyvät tuntemukset tämänkin suhteen.

 

Full Metal Alchemist 2: Brotherhood

FMA ei ole viittäkään vuotta vanhentunut, mutta jo on pakko yrittää imeä faneista lisää rahaa, tällä kertaa melko suoralla remakella. Ensimmäinen jakso kertoi tosin vihollisesta jota ei edellisessä sarjassa nähty, joten ehkä saadaan nauttia sama tarina erilaisin sivukääntein. Toinen jakso kertasi poikien elämän ennen armeijan koiriksi ryhtymistä. Pitää katsoa jos vaikka olisi sen arvoista.

Senjou no Valkyria

Animekäännökset länsimaissakin suosituista peleistä tuovat mieleen ainakin Devil May Cryn, mutta Valkyria on parhautta! Sotaa, 1920-lukua, tankkeja, vähän fantasiaa ja näyttää hyvältä.. Kolmas jakso taitaa lisätä hahmokaartia, vielä kun saadaan eeppistä tarinaa tähän kunnolla mukaan niin tulen tykkäämään.

Shangri-la

Ilmastonmuutos sitten tapahtui ja maailma vähän muuttui. Tokio on pelkkä viidakko, jossa monet ryhmittymät tuntuvat pelailevan saasteiden kanssa. Mysteereitä, outo bumerangi, transu ja aika ilkeitä pahiksia. Se pikkutyttö varsinkin. Tykkään.

 

K-on

Ei puolusteluita. Toivon vaan että tämä olisi uusi beck.. söpömpi tietenkin, mutta olisipa niinkun beck. Edes vähän.

Eden of the East

Hauskin eka jakso mistään sarjasta, enkä vielä tiedä oikeastaan mitään tästä sarjasta. Vaikuttaa vain helvetin hyvältä. Amnesiatapaus nro. 3, mutta paljon fiksummin käytetty sitäkin juonielementtiä. Ja hauskoja penisvitsejä. 

April 4, 2009

Heroic Age

Filed under: Seinen, Shounen, Sarja

Olipa kerran tosi kehittynyt ja sivistynyt kultainen heimo. Poukkoiltuaan galaksissa tarpeeksi pitkään nämä päättivät painua vittuun, mutta antoivat kolmelle kehittyneelle heimolle ennen lähtöään kyvyn matkustaa tähtien välillä. Nämä kolme olivat telepatia-orioituneet humanoidi Hopeat, hopeiden orjiksi jäävät ötökkä pronssit ja mechoiksi muuntuvat humanoidit nimeltä sankarilliset, joista lähes kaikki ilmeisesti kuolivat kotiplaneettansa tuhoutuessa lähes kokonaan.

Viides heimo, täysin tavikset rautaruukkilaiset, puolestaan oppivat matkustamaan tähtien välillä ilman isompien apua, ja tämäkös hopeaheimoa kyrpii. Holokaustinsa pelossa rautaheimon parhaat telepaattiset kyvyt (mm. Ghost Riderin silmiin katsominen) omaava prinsessa Dianeira lähtee etsimään Kultaheimon ruukkilaisille jättämää Sankari-heimolaista jonka he itse kasvattivat reilut 100 vuotta sitten, Agea.

Samaan aikaan sarjan vahvin ja heikoin puoli on päähenkilö. Age on keskenkasvuinen kakara, eikä ikävä kyllä kasva sarjan aikana oikeastaan nimeksikään. Toisaalta pirteä ja iloinen maailmojen tuhoaja voittaa emottavat vihollisensa (Kultaheput jättivät hopeille neljä mechaksi muuntautujaa, nodosta), mutta silti, olisin kaivannut selkeämpää kehityskaarta. Age kuitenkin tietää paljon, Kultaheebot, joita age sanoo isikseen, kertoivat käytännössä koko tulevaisuuden Agelle.

Age rinnallaan rautaruukin prinssit päättävät aloittaa täyden sodan hopeita vastaan, joka tulee kalliiksi sekä ihmishenkinä että maineen menetyksenä, kun vahingossa tulee Jupiterkin räjäytettyä maata vapauttaessa. Loppuratkaisu ei tule mitenkään yllätyksenä, mutta ei sen niin väliä. Heroic Age on tarinaltaan hieno ja onnistuu luomaan upean universumin historioineen kaikkineen. Taistelut ovat yhtä ilotulitusta ja Age on yksi helvetin tappokone johon ei tehoa kuin muut nodokset. Oikeastaam tykkäsin HA:sta enemmän kuin Terrasta, joka on jossain määrin kuitenkin samankaltainen messiaineen. Ihan jees avaruus fantasiaa.

January 29, 2009

Now and Then, Here and There

Filed under: Seinen, Sarja, Arvostelu

 Monet anime-leffat tuntuvat usein jäävän kesken, ja saattaisivat toimia sarjoina paremmin. Joskus kuitenkin törmää sarjaan joka on niiiin hiiiidaaaaaa(haaaukootuss)ssss että tarina mahtuisi 90min leffaan. NTHT kärsii tälläisestä kohtalosta.

Jos kyse olisi leffasta olisi se kyllä hyvin lähellä Ghiblin tuotantoa. Yhdistelmä Nausicaa, punaista sikaa ja joku lentävä linna kaupan päälle. Maailmanlopun meiningit on meneillään, mutta jotenkin vielä toivottomammin kuin yleensä. Maailma tuntuu olevan sammumassa, kuihtumassa pois. Silti ihmiset hankkivat lapsia ja kasvattavat heitä elämään, joka ei tule ainakaan olemaan parempi kuin heidän omansa. Ja silti jotkut haaveilevat täydestä maailmanherruudesta ja onnistuvat elämään ylellisyyksissä.

NTHT kertoo toivosta ja sitkeydestä, joka tämän kuolevan maailman ihmisiä vaivaa. Päähenkilö Sho tipahaa meidän maailmastamme toiseen versioon ja onnistuu puhtaalla viattomuudellaan, periksiantamattomuudellaan ja absoluuttisuudellaan muuttamaan monen henkilön kuvaa maailmasta ja ihmisyydesta, erityisesti erään hieman vähemmän ihmisen.

Animaatio oli kaunista ja kalliin, vaikka hieman vanhentuneen näköistä. Ei moittimista. En nauttinut sarjan seuraamisesta pitkäveteisyyden vuoksi, mutta olen onnellinen että katsoin sen. Post-apokalyptiset animet ja leffat ovat aina sen arvoisia. 

Get free blog up and running in minutes with Blogsome
Theme designed by Ian Main