Jakso 7 päättyi piraattien onnistuneeseen Tytanian avaruusaseman valtaukseen. Vaan mitä tästä uhkarohkeasta toimesta seuraakaan..

Kaikki duket ovat Zarlishin johdolla pahoittelemassa menetystä, Idriksen tietysti liioitellessa tapahtunutta entisestään kun ei ole itse vastuussa, kun Land Lord huomauttaa mitä oikeasti tästä seuraa. Merirosvot eivät ole enää monessa paikassa tavaraliikennettä kiusaamassa, vaan pienessä kasassa. Vaikka piraattialuksia olisi 3 tai 5 tuhatta eivät ne mitenkään pärjää täysikokoiselle Tytanialais-laivueelle.

Fan Hyulick on Mirandan kanssa piraattien tukikohdassa lastaamassa tarvikkeita Vanhaan Mieheen, Kun Doorman tulee taas tarjoamaan paikkaa Blaze Flag Armyn johdossa, mutta Hyulickia ei kiinnosta. Hän tajuaa mitä Tytanian Clan Lordkin tajusi, eikä aio osallistua jo hävittyyn taisteluun.
 
Elbingissä Lydialla on ihmettelemistä piraatteja paenneissa Tytanian sotilaissa. Lydiakin tajuaa miten pieni juttu piraatit ovat Tytanian rinnalla, ja vaikka haluaisikin kaikki mulkut pois kukkaistutuksia pilaamasta ymmärtää isänsä kantaa asiassa.

Vardhanan sotaministeri Marquis Estrades Tytaniaa koskevat juonet ovat kantautuneet jo Clan Lordin korviin ja tämä määrää Jouslainin ottamaan Marquisin pojan Bal’amin adjutantikseen, ja täten panttivangiksi.

Doorman on strategisessa tapaamisessa mukaan saamiensa kenraalien kanssa saadessaan kuulla Hyulickin lähdöstä. Kenraalit arvioivat avaruusaseman arvon liian korkealle ja luulevat ettei tytania missään nimessä halua tuhota sitä. Piraaattien ollessa aseman "suojassa" pystyy Zarlish keskittämään koko 12 000 aluksen tulivoiman pieneen kasaan ja taistelusta tulee pelkkää teurastusta.

Tässä vaiheessa Hyulick on jo tapaamassa mielenkiintoista Dr. Leetä ja juonimassa Tytanian tuhoa. Tämä keskustelu päättyy Leen vihaako Fan Tytaniaa, johon Fanilta ei saada vastaukseksi kuin huokaus.
Elbingissä kuningasta vituttaa. Tytanian mulkut ovat tyytyväisiä saamaansa apuun, mutta vaativat Elbingiä luovuttamaan energiakaivoksen liittolaisuuden osoituksena. Tämä ajaisi Elbingin täyteen konkurssiin, joten Lydia päättää uhrautua ja lähteä panttivangiksi Uraniborgiin. ssä vihaako Fan Tytaniaa, johon Fanilta ei saada vastaukseksi kuin huokaus.

Narkkarille ei pitäisi antaa lisää. Wowiin ei saisi tehdä lisäosia, heroiinia ei saisi tuoda maahan, vaan antaa lapsien tyytyä subuun ja kaiken alkoholin pitäisi maistua lasolilta, eikä vaan peten isän pontikan. Onneksi näin ei ole..

Minä vittu rakastin Legend of Galactic Heroesia sen vammaista nimeä myöten niin LONG TIME että olen katsonut kaiken siihen liittyvän kahdesti. Joku surullinen ihminen saattaa ilkkua että sehän oli pelkkä otascifinörtin vastine kauniille ja rohkeille, MUTTA ON VÄÄRÄSSÄ SE ON PARASTA JA HIENOINTA TARINANKERRONTAA KOSKAAN.. 20th century Boyssien jälkeen ^^’.

Joten kun narkkari kuulee, että sama ohjaaja on tekemässä samaa shittiä uudella maulla ja tarinalla viimeisimpien tehosteiden kera, alkoi minulla odotus. Intissä odottamiseen tottuu, mutta kun vihdoin sain ensimmäiset jaksot katsottua en enää halunnut venata sekunttiakaan. Kaikki tuntuu ainakin vielä paremmalta kuin koskaan ennen.

Tytanian Klaani hallitsee käytännössä koko galaksia sotilaallisella ja taloudellisella mahdillaan. Näin on ollut jo parisataa vuotta. Mutta sitte nuori Duke Ariabart menee ylimielisyyttään mokaamaan taistelun mitättömän planeetan mitättömämpää amiraalia Van Hyulickia, joka onnistuu juonittelemaan Ariabartin joukot ansaan, JA KOKO GALAKSI saa päähänsä että heillä olisi chäänssejä iskujen vaihtelussa suurten poikien kanssa. Ja maailmankaikkeus ajautuu sotaan… Mikäs vittu sen ihanampaa!!

Toivon todella ettei tämä pääty koskaan, ja alan tehdä episodipostauksia kunhan ehdin.